Vuodatin,
suodatin tunteitani.
Läpi ihmiskunnan peilin.
Ideoillani leikin.
Ei kaikki kestä painetta,
ilman sen suurempaa mainetta.
Kenelle kirjoitat?
Itsesi vain omistat.
Tämän lyhyen ja viimeisen raapustuksen kera hyvästelen lyhyen bloggaajan urani hyvin mielin. Opin itsestäni taas lisää - pitkäjänteisyys minulta puuttuu, jos kyseessä ei ole jotain sellaista, mitä todella rakastan. Eli ei tainnut olla minun juttuni. Jos minä teen jotain, haluan tehdä sen loppuun asti täydellä antaumuksella: puolittainen tekstin ulos pakottaminen ja ongelmien ympäriinsä pursottaminen eivät auta. Ehkä sinäkin voit oppia saman. Siis jos täällä nyt ketään käy tätäkään lukemassa. Nykymaailman blogikulttuuri tuntuu ainoastaan - jo näinkin lyhyellä kokemuksella voinen sanoa - narsismin ja samalla itsetunto-ongelmien tyyssijalta. Ketään ei oikeasti kiinnosta, kuka kirjoittaa. Kaikki lukevat itsensä takia. Kaikki kirjoittavat itsensä takia. Joten miksi siis vuodattaa nettiin - kaikkien nähtäväksi? Saman terapeuttisen merkityksen ihminen saa purkaessaan ystävälle tai päiväkirjalle. Ehkä tärkeämmänkin. Koen yhdeksi tavoitteekseni irtautua pikkuhiljaa tästä internetin maailmasta. Se ei tuo minulle ainakaan hyvää oloa. Internet lisää vertailua: antaahan se lukemattomat mahdollisuudet tietää, mitä miljoonat muut ajattelevat tai tekevät. Tällainen itsensä vertaaminen on tuhoavaa - oma persoonallisuus ei välttämättä koskaan muodostu luonnollisella tavalla, jos esikuvat valitaan ääripäistä jo pienenä. Ja netissähän nämä ääripäät juuri kukoistavat.
Kiitos siis teille, jotka luitte ja kiinnostuitte.
Lyhyt oli tie, mutta koen siis oppineeni ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Koruista kiinnostuneille - kuvat tulen siirtämään Facebookiini osoitteeseen:
http://www.facebook.com/Lodetus
Voitte toki siis lisätä minut siellä tai kysellä suoraan (suosittelen tätä!) sähköpostilla,
jos teillä on ideoita tai tilauskysymyksiä.
Sähköpostini on lodepage@hotmail.com
Virret on täällä veisattu!
Hyvää kesää ja kutokaa niitä mattojanne kaikissa väreissä!
